Ekenäs IF:s lagkapten och mittfältsspelare Lucas Kauffman avslutar under veckoslutet sin aktiva karriär i fotboll mot KäPa från Helsingfors på Ekenäs Sparbank Arena.
Men fotbollen lämnar han inte. En ny era som sportchef inleds hos EIF fotboll Ab, och biträdande tränare till nye chefstränaren Johan Estlander håller honom kvar i Ekenäs. Också ett nybyggt egnahemshus, fru och en son.
– Det känns inte riktigt som ett avslut, utan snarare som en början på någonting nytt, säger Kaufmann.
Han säger att han inte vet vad livet i fortsättningen kommer med för överraskningar. Men han hoppas på att få vara med länge till, på ett långt liv.
– Det kommer säkert många nya möjligheter. Sådana som jag med min erfarenhet kan ta med mig. Åtminstone i den närmaste framtiden.
Och tillägger.
– Jo, jag stannar kvar i Ekenäs.
Du är från Brasilien. Hur blev det Finland och senare Ekenäs?
– Jag var i Portugal och hade ingenting speciellt för mig. Men en vän kom och frågade mig om jag ville åka till Finland och spela där. Det är ju lite så att man inte väljer vart man vill resa för att spela. Utan de möjligheter som presenteras för en. Så tänkte jag. Tja, varför inte.
Din första klubb blev Pallokerho Keskiuusimaa?
– Jag visste ju ingenting om finländsk fotboll. Men jag visste att jag ville spela. Det var ingen skillnad var.
Sedan blev det PK-35 i Veikkausliiga?
– Allting är förstås en lärdom. Att laget degraderades och var bankrutt var mindre trevligt. Jag kände mig värdelös när det hände.
Och sedan en säsong i EIF, sju i FC Honka i Esbo och så EIF igen?
– Min tid i Honka var min bästa tid. Laget hade en bra tränare, ett bra team bakom laget och en bra miljö att verka i. Resultaten visade också det. Vi nådde tillsammans nästan alla mål. Jag var ung, snabb. Och jag har alltid trivts i de klubbar jag representerat, också om resultaten inte varit de bästa. För jag har åtminstone alltid lärt mig någonting nytt.
– Men min tid i Honka nådde sitt slut. Efter sju säsonger tappar man lite motivation, på vad man själv och vad klubben vill. Jag har hela tiden följt med vad EIF har gjort. Jag ville hjälpa laget i Veikkausliiga. Jag tänkte att min erfaren kunde vara till hjälp, men så fick jag min asl-skada och kunde inte medverka. Men alla avancemang uppåt i seriesystemet har varit härliga tillfällen.
EIF möter under veckoslutet KäPa från Kottby i Helsingfors och vill säkert putsa skölden efter brakförlusten borta mot HJK Klubi 04 (7–0).
– Det är sista matchen för oss. Det är klart att vi vill vinna. Men jag har en liten känsla av att matchen har större betydelse för KäPa? Hos oss har det varit mycket fokus på hur vi nästa säsong skall gå vidare och det inverkar lite på koncentrationen.
Hur vill du att man skall minnas dig som spelare?
– Tja. Jag hoppas folk minns mig som en smart spelare, som var bra med bollen och var tävlingsinriktad. En spelare med fler segrar än förluster.
Och tillägger.
– Jag hoppas också ännu kunna utvecklas på flera nya områden och vara en tillgång i den miljö jag verkar i.
Matchen mellan EIF och KäPa på Ekenäs Sparbank Arena börjar kl. 16.00.
Ducca Nyman
Ekenäs IF:n kapteeni ja keskikenttäpelaaja Lucas Kauffman päättää viikonloppuna aktiivisen jalkapallouransa Helsingin KäPaa vastaan Tammisaaren Säästopankki Areenalla.
Hän ei kuitenkaan jätä jalkapalloa. Uusi aikakausi EIF Fotboll Ab:n urheilujohtajana alkaa, ja tehtävä uuden päävalmentajan Johan Estlanderin apuvalmentajana pitää hänet Tammisaaressa. Myös vastavalmistunut omakotitalo, vaimo ja poika sitovat hänet tänne.
– Tämä ei oikeastaan tunnu lopulta, vaan pikemminkin jonkin uuden alulta, Kaufmann sanoo.
Hän sanoo, ettei tiedä, millaisia yllätyksiä elämä tuo jatkossa. Hän kuitenkin toivoo saavansa olla mukana vielä pitkään, elää pitkän elämän.
– Uusia mahdollisuuksia tulee varmasti paljon. Sellaisia, joihin voin tuoda oman kokemukseni.
Ainakin lähitulevaisuudessa.
Ja lisää:
– Kyllä, jään Tammisaareen.
Olet kotoisin Brasiliasta. Miten päädyit Suomeen ja myöhemmin Tammisaareen?
– Olin Portugalissa eikä minulla ollut mitään erityistä meneillään. Sitten eräs ystävä tuli kysymään, haluaisinko lähteä Suomeen pelaamaan. Asiahan on vähän niin, ettei itse valita, minne lähtee pelaamaan, vaan tarttuu niihin mahdollisuuksiin, joita tarjotaan. Niin minä ajattelin. No, miksipä ei.
Ensimmäinen seurasi oli Pallokerho Keski-Uusimaa?
– En tiennyt suomalaisesta jalkapallosta mitään. Tiesin kuitenkin, että halusin pelata. Ei ollut väliä missä.
Sitten siirryit PK-35:een Veikkausliigaan?
– Kaikki on tietenkin oppimista. Joukkueen putoaminen ja konkurssi olivat vähemmän mukavia asioita. Tunsin itseni arvottomaksi, kun niin tapahtui.
Sen jälkeen yksi kausi EIF:ssä, seitsemän FC Hongassa Espoossa ja sitten taas EIF:ssä?
– Aikani Hongassa oli parasta aikaa. Joukkueella oli hyvä valmentaja, hyvä taustaryhmä ja hyvä toimintaympäristö. Tuloksetkin osoittivat sen. Saavutimme yhdessä lähes kaikki tavoitteemme. Olin nuori ja nopea. Olen aina viihtynyt edustamissani seuroissa, vaikka tulokset eivät olisi olleet parhaat mahdolliset. Olen ainakin aina oppinut jotain uutta.
– Mutta aikani Hongassa tuli päätökseen. Seitsemän kauden jälkeen motivaatio hieman hiipuu sen suhteen, mitä itse haluaa ja mitä seura haluaa. Olen koko ajan seurannut, mitä EIF on tehnyt. Halusin auttaa joukkuetta Veikkausliigassa. Ajattelin, että kokemuksestani voisi olla hyötyä, mutta sitten sain ACL-vamman enkä voinut osallistua. Kaikki nousut ylöspäin sarjajärjestelmässä ovat kuitenkin olleet hienoja hetkiä.
EIF kohtaa viikonloppuna Helsingin Käpylästä tulevan KäPan ja haluaa varmasti kiillottaa kilpeään HJK Klubi 04:lle kärsityn murskatappion (7–0) jälkeen.
– Se on meille kauden viimeinen ottelu. Tietenkin haluamme voittaa. Minulla on kuitenkin pieni tunne, että ottelu merkitsee KäPalle enemmän. Meillä huomio on ollut pitkälti siinä, miten etenemme ensi kaudella, ja se vaikuttaa hieman keskittymiseen.
Miten haluat, että sinut muistetaan pelaajana?
– No. Toivon, että ihmiset muistavat minut älykkäänä, hyvänä pallollisena ja kilpailuhenkisenä pelaajana. Pelaajana, jolla oli enemmän voittoja kuin tappioita.
Ja lisää:
– Toivon myös voivani kehittyä vielä useilla uusilla osa-alueilla ja olla hyödyksi siinä ympäristössä, jossa toimin.
EIF:n ja KäPan välinen ottelu Tammisaaren Säästöpankki Areenalla alkaa klo 16.00.
Kaufmann’s ending leads to a new beginning
Ekenäs IF captain and midfielder Lucas Kauffman will end his active football career this weekend against KäPa from Helsinki at Ekenäs Sparbank Arena.
But he is not leaving football. A new era as sporting director of EIF Fotboll Ab is beginning, and a role as assistant coach to the new head coach, Johan Estlander, will keep him in Ekenäs. So will a newly built detached house, his wife and a son.
“It does not really feel like an ending, but rather the beginning of something new,” Kaufmann says.
He says he does not know what surprises life will bring in the future. But he hopes to remain involved for a long time and to live a long life.
“There will certainly be many new opportunities—ones where I can draw on my experience. At least in the near future.”
He adds:
“Yes, I am staying in Ekenäs.”
You are from Brazil. How did you end up in Finland and later in Ekenäs?
“I was in Portugal and did not have anything special going on. Then a friend came and asked whether I wanted to go to Finland and play there. It is a bit like this: you do not choose where you want to travel to play. You take the opportunities that are presented to you. That was how I thought about it. Well, why not?”
Your first club was Pallokerho Keski-Uusimaa?
“I knew nothing about Finnish football. But I knew I wanted to play. It did not matter where.”
Then came PK-35 in the Veikkausliiga?
“Everything is, of course, a learning experience. The team being relegated and going bankrupt was less pleasant. I felt worthless when it happened.”
And then one season with EIF, seven with FC Honka in Espoo, and then EIF again?
“My time at Honka was my best period. The team had a good coach, a good staff behind it and a good environment in which to operate. The results showed that too. Together, we achieved almost all our goals. I was young and fast. And I have always enjoyed the clubs I have represented, even when the results were not the best, because I have at least always learned something new.”
“But my time at Honka came to an end. After seven seasons, you lose a little motivation in terms of what you want and what the club wants. I have followed what EIF has been doing all along. I wanted to help the team in the Veikkausliiga. I thought my experience could be useful, but then I suffered an ACL injury and could not take part. Still, every promotion up the league system has been a wonderful occasion.”
EIF face KäPa from Käpylä in Helsinki this weekend and will surely want to restore some pride after the heavy 7–0 away defeat to HJK Klubi 04.
“It is our final match. Of course we want to win. But I have a slight feeling that the match means more to KäPa. We have focused a great deal on how to move forward next season, and that affects our concentration a little.”
How would you like to be remembered as a player?
“Well. I hope people remember me as an intelligent player who was good on the ball and competitive—a player with more wins than losses.”
He adds:
“I also hope that I can continue developing in several new areas and be an asset in the environment in which I work.”
The match between EIF and KäPa at Ekenäs Sparbank Arena begins at 4:00 p.m.
MATCHVÄRD:
